Pieniä lapsia vierastava terrierivanhus suhtautui pieneen Juhoon ihan luontevan varovasti ja koki selvästi omakseen. "Tämä on meidän pieni, sille pitää olla lempeä"
Pientä ihmeteltiin, sille tuotiin leluja. "Lähtisipä jo liikkeelle tuo vauva ja leikkisi mun kanssa!"
Vaunuillekaan ei tarvinnut rähistä kun ne olivat omat!
Vielä hetken uskalsi olla ihan rauhassa vauvan kanssa vaikka jotain pahaenteistä alkoi olla ilmassa...
Sitten se tapahtui. Vauva lähti liikkeelle ja koiraa vietiin. "Ei se leikikään, se vaan vetää hännästä ja turkista..." Pakko oli joskus päästä evakkoon sohvalle vaikka se normaalisti olikin kielletty paikka koiralle...
Lampaantaljalla oli hyvä hengähtää kun se lapsi vihdoin katosi illalla huoneeseensa...
Välillä oli ruokaa päässä, välillä lapsi valtasi korit ja koiranpedit... Onneksi siltä sentään putoili säännöllisesti ruokaa pöydästä - olipa jotain luontaisetuja koirallekin!
Välillä oli lapsi väijymässä koiran makupalaa, välillä jakamassa omaansa.
Nykyään yhteiselo alkaa jo sujua! Välillä leikitään yhdessä ja onnistuu se nätisti silittäminenkin. Ainakin joskus ;)
