Kotiäidin tähtihetkiä

Nyt:  Harvinainen, ihana hetki kun kumpikin lapsi nukkuu, oma pää ei ole väsymyksestä vetelänä ja glögimuki höyryää nenän alla.

Eilen:  Lapset nukahtivat kerrasta yöunille.  Uimassa käyneenä ja saunassa rentoutuneena äiti nauttii huurteisen pintin olutta ja pääsee kerrankin ajoissa nukkumaan.

Ihan yhtälailla voi yhtenä hetkenä olla siellä epätoivon syvimmässä rotkossa.  Hetken päästä voi taas olla onnensa kukkuloilla.

En kiellä etteikö olisi ollut hyvinkin vaikea ajanjakso kun Hilja Maitotyttö valvoi päivät, huusi illat, heräili yöt.  Epätoivo ja synkät ajatukset valtasi tämän äidin.  Ja aika selväksi on alkanut tulla että kaksi lasta on just sopiva määrä meille.  Enempää ei kiitos tähän osoitteeseen.  En silti sano etteikö se kolmas saattaisi sitten olla kuitenkin mahdollinen.  Lopullista päätöstä ei olla tehty eikä varmaan tehdäkään ennen kuin vaihdevuodet sen kertoo.

Äidin tähtihetkiin kuuluu ehdottomasti uhmaikäisen itsenäistyminen ja helpottuminen.  Kun muistelee sitä kesän päätöntä koohottamista ja jatkuvia, miljoona kertaa päivässä tapahtuvia raivokohtauksia ja kaikkien kieltojen uhmaamista.  Huhhuh!  Nyt perheessä on pääosin iloisena touhuava poika joka puhua pälpättää koko sen ajan kun on hereillä.  Uhmaa - KYLLÄ  Konsteja pärjätä sen kanssa - KYLLÄ luojan kiitos ja onneksi.

Äidin tähtihetkiin kuuluu ehdottomasti myös vauvan pienet suuret kehitysaskeleet.  Satunnaiset päiväunet.  Lyhyet mutta jatkuvasti vähän pitenevät rauhalliset hetket sitterissä, lattialla, sylissä.

Äidin tähtihetkiin kuuluu toki myös vertaistuki.  Suur-Klaukkalan kerma.  Pitäjänmäen Kuningas perheineen.  Elokuiset kanssasisaret :)